Vuosi mummolassa on seikkailu

Mummola on minulle rakas. Olen vieraillut siellä syntymästäni saakka ja tiennyt aina, että siellä asuu ihmiset, joille olen mansikoita ja kermavaahtoa! Minulle se on paras paikka maailmassa edelleen, vaikka ukki ja mummo ovat jo lentäneet taivaaseen eikä kukaan ole asunut siellä 15 vuoteen. Mutta nyt asuu. Kunnianhimoisena tavoitteena on asua vuosi savolaisessa pikkukaupungissa ja tulla toimeen niillä tavaroille, jotka mummo sinne aikoinaan jätti.

En ole oikein varma pärjäämisestäni. Voiko 30 Helsinkivuoden jälkeen asua pikkukaupungissa, jossa on noin 20 000 asukasta. Siis saman verran kuin Lauttasaaressa? Mies sanoo, että muutan lokakuussa takaisin. Saa nähdä, nyt on syyskuun loppu. Voi olla että lokakuu on vähän liioittelua. Eihän ole vielä luntakaan. Tavoittena on kuitenkin pysyä täällä vuosi ja päättää sitten missä haluan asua.

Yritän elää niillä tavaroilla, joita ukilla ja mummolla oli. Ei mikroaaltouunia, ei tiskikonetta. Läppäri on pakko tuoda, mutta sehän on henkilökohtainen tarvike kuten hammasharja. Henkilökohtaisia ei lasketa! Mutta muuten aion selvittää, pystynkö asumaan täällä tällä varustuksella jotenkuten/ hyvin/ loistavasti. Nyt uskon, että loistavasti. Maailmassa on liikaa turhaa tavaraa.

Liesi on haaste. Se on sentään 50-luvun alkupuolelta. Ei sillä, etteikö se toimisi, mutta on vaikea saada selvää jäikö joku levy vahingossa päälle vai ei. Mummolla oli sama ongelma. Apuna hän käytti taskulamppua, jolla näki selvästi mikä lieden säätönumero oli kyseessä. Huomaan, että taskulamppu on oiva keino edelleen. Liesi toimii, mutta sen takia annan periksi ensimmäiselle uudelle tavaralle. Palopeite. Mutta se on oikeastaan turvaväline, kuten palovaroitin. Ei mummolla ollut sellaistakaan. Mutta nyt laki vaatii.

Teen ruoaksi kasvismunakasta. Mummolla ei näytä olevan munakaspannua. Ei sitten. Valurautapannu näyttää kuitenkin olevan hyvässä kunnossa, joten uskon selviäväni sen kanssa. Pilkon kesäkurpitsat ja sipulit öljyn sekaan pannulle, hyvin menee. Kun lisään munakasseoksen pannulle, se juuttuu kiinni. Ahaa, siis tähän tarvitaan munakaspannuja. Onko munakaspannu tarpeellinen ihmiskunnalle? Tulemmeko toimeen ilman sitä? Pitääkö mennä kauppaan hankkimaan sellainen? Ruoka on kummallisen näköistä, ei muistuta mitenkään munakasta. Mutta maistuu hyvälle. Päätän pärjätä mummon pannulla jatkossakin.

Ensimmäiset kolme päivää siivosin. Ei sillä, että olisin päässyt siinä ajassa kovin pitkälle. Mutta asuinkerros on ok ja kellarissa on polku jota pitkin pääsee puhtain varpain aamusuihkuun. En ole asunut omakotitalossa lapsuuden jälkeen ja silloin isä huolehti kaikesta. Ei silti, isä huolehtii nytkin kaikesta. Hänestä on hauskaa että olen muuttanut mummolaan. Hänkin haluaa nähdä miten pärjään täällä. Ja ukki ja mummo ovat taatusti innoissaan. Kurkkivat pilven reunoilta miten lapsi pärjäilee. Aion pärjätä hyvin, jopa käkikellon kanssa. Vaikka se kukkuukin silloin kun ei pitäisi ja kun pitäisi, se ei sano mitään. Mietin, miksi se tuplaa kukunnat kellonajan suhteen. Sillä tuntuu olevan omanlaisensa elämä tässä.