Yksi matto on enemmän kuin 100 excel-taulukkoa

Laskin että olen työurani aikana tehnyt ja työstänyt varovasti arvioiden noin 5000 excel-taulukkoa. Ensimmäiset tuli tehtyä vuonna -90 ja viimeiset nyt kesällä. Voi olla, että excel-kuntoni pääsee rapistumaan yhtä pahasti kuin Pilates-kunto tauon aikana, mutta eipä ole minulle ikäväkään taulukoitani. Taulukoiden työstämisen lisäksi olen tehnyt satoja raportteja, PowerPoint-esityksiä, Word-dokumentteja, istunut tuhansissa työryhmissä  ja ryystänyt ämpäreittäin kahvia yhdentekevissä palavereissa, joista useimmat ovat olleet hukkaan heitettyä aikaa. 20 vuotta,  ja mitä minulle jäi tästä käteen. Ei juuri mitään. Taulukoiden taivaisiin menneitä taulukoita, jotka pölyttyvät jossain palvelimen y- tai o-asemalla.

Mutta kudopa matto. Kaksi päivää duunia ja sinulla on jotain konkreettista, minkä voit antaa lahjaksi tai käyttää itse. Mikä voi jatkaa elämäänsä pitkän aikaa vielä sinun jälkeesi. Minkä voi käyttää ja pestä kymmeniä kertoja ja jonka voi hävittää ekologisesti joko polttamalla tai maaduttamalla sitten, kun se aika koittaa. Vanhoista räsyistä kudottuna se on silkkaa ekotekoa. Vahva, kaunis, kestävä. Luja kannanotto inhimillisen kuluttamisen puolesta. Mikä parasta, voit loikoilla valmiin maton päällä lattialla ja katsella raitoja, muistella mikä mekko kuului kenellekin, kenen paita on tuossakin raidassa mukana.

Mattoja tai taulukoita. Sitä pitäisi miettiä jo silloin, kun valitsee opiskelualaansa. Kotitalous oli valinta, jossa työ on loputonta. Se aloitetaan aina alusta. Kun saat ruokittua perheen ja siivottua jäljet, seuraavan aterian teko odottaa jo. Kun saat siivottua talon, ensimmäiset uudet pölyhiukkaset laskeutuvat jo pinnoille. Tänään pestyt vaatteet ovat jo huomenna pyykkikopassa. Joka päivä kaikki alkaa uudelleen. Mutta kerran kudottu matto, on valmis matto vielä huomennakin ja tuottaa mielihyvää joka ikinen päivä. Sainpas tehtyä jotain valmiiksi tässä maailmassa.

Laatikollinen matonkuteita

Löytyi laatikollinen matonkuteita ullakolta. Joku oli ne huolellisesti leikannut ja laittanut valmiiksi. Mummon lempivärejä, turkoosia, sinistä, vaaleansinistä, lilaa, purppuraa. 70-luvun värejä. Ne olivat niin kauniita, ettei niitä voinut heittää tuosta noin menemään, joten ei muuta kuin selvittämään missä mattoja voisi kutoa. Kävi ilmi että kaupungissa on Taito-shop ja neuvonta-asema. Ja että siellä voi kutoa mattoja viidellä eurolla päivä. Loimista ja rakentamisesta vähän veloitetaan, mutta siinä kaikki. Sekaan vaan. Kolme päivää matonkuteiden löytymisen jälkeen minulla oli jo puolimetriä mattoa kudottuna. Tämä ei olisi voinut tapahtua Helsingissä. Minne siellä pääsee jonottamatta, suunnilleen saman tien? Ja voiko siellä ylipäätään kutoa mattoja jossain?

Matoista tuli hienoja, ensimmäinen, mummon lempiväreillä kudottu kaunotar koristaa nyt mummolan keittiön lattiaa. Toinen, valkoisen ja vaaleansinisen yhdistelmä odottaa joulua ja lahjan saajaa. Kolmas matto on suunnitteilla, siitä tulee auringon keltainen. Tilauksiakin on alkanut tulla, monta metriä käytävämattoa mustaan ja valkoiseen pikkusiskolle, valkoista ja sinistä puolentoistametrin pätkä tutulle naapurille täällä. Kuteita näyttää riittävän ainakin kymmeneen mattoon, mutta eipä löydy mummon varastosta mustaa taikka valkoista.

-  Otetaan mustaa ja vaakoista, saajaan harmaata, sanoi nuorin kummilapseni pari vuotiaana opetellessaan värimaailmaa. Mummon värimaailmaan eivät nuo värit tosiaan kuuluneet, ukilla oli tietysti valkoisia paitoja puvun kanssa ja mummolla mustat vaatteet hautajaisiin, mutta muuten vaatteissa oli väriä. Kuten on täällä mummolassakin, turkoosin siniset seinät keittiössä, vaalean keltaista eteisessä, punaista ja vihreää mattoa, värikkäitä kalusteita. En löydä täältä muuta valkoista kuin katot, ovet ja ovilistat. Mustaa väriä on käytetty kynnyksissä. Siinä kaikki. Näyttää ihanalta, näyttää ihan muulta kuin kotona.

Harmaa syntyy mustan ja valkoisen sekoituksesta ja sävyjä siihen voi löytää laajalti. Musta on niin mustaa, valkeaa niin valkoista. Lumivalkoista on rakkaus, väittää tuttu iskelmä. Musta on synkkyyden ja pimeyden väri. Tyylikäs, sanoisi joku. Hoikentava, sanoisi toinen. Ahdistava, kertoisi kolmas. Miten vaan, mutta laittamalla ne vierekkäin saadaan upea kontrasti, sekoittamalla saadaan se harmaa. Elämä on enimmäkseen harmaata, jotain siitä lumen ja mullan välimaastosta. Ei mummolassa, täällä värit ovat kirkkaita, syviä sinisen ja aurinkoisia keltaisen sävyjä.

Täti kaipaa kahvilaan

Tämä kaupunki on kummallinen nykyisin. Ihmisiä on yhtä paljon kuin lapsuudessani 60-luvulla, mutta liikenne on erilaista. Silloin maalta tulivat linja-autot aamuisin kaupunkiin ja illalla pois. Koko päivän kuhisi porukkaa keskustassa, torilla, kauppahallissa ja liikkeissä torin ympärillä. Tänään liikennettä on tasan kaupunkia halkovalla pääväylällä. Siinä kulkee henkilöautoja päivän mittaan tasaisena virtana. Kukaan ei pysähdy keskustaan, tori on autio, kauppahalli likimain tyhjä. Keskustan liikkeissä ei ole ristin sielua maanantaista perjantaihin päiväsaikaan ennen kello kolmea. Mutta autoja on liikenteessä. Mistä ne tulevat ja minne ne menevät?

Toisessa päässä kaupunkialuetta on iso Prisma, siellä on parkkipaikat täynnä ja kassalla jonoa. (Tosin Prisman liikeidea on rakentaa jono kassalla vaikka ei olisi kuin yksi ihminen asiakkaana. Jono kyllä syntyy.) Toiseen päähän on rakennettu iso City-Marketti. Sielläkin on ruuhkaa. Kesko sentään oli niin reilu, että jätti keskustaan, torin laidalle yhden ruokakaupan. Pääsevät ostoksille vielä nekin, jotka asuvat keskustan tuntumassa ilman autoa.

Torin seutua yritetään elvyttää. Nyt on tulossa lisää parkkipaikkoja, jotta sinne pääsee helposti asioimaan.  Se näyttää kummalliselta meikäläisestä, sillä parkkipaikkoja on pilvin pimein joka puolella. Ei ole kertaakaan tullut tilannetta, että autolla ei pääsisi pääoven eteen, olipa sitten menossa Apteekkiin, Alkoon tai kirjakauppaan. Mutta ilmeisesti täällä ajatellaan toisella tapaa.

Kaupunki on kaunis, mutta sitä ei juuri hyödynnetä. Kauneimmilla paikoilla rannassa on upea funkistyylinen uimarannan pukukoppi ja kesäkahvila, jota sama, kiukkuinen täti on pitänyt vuosikaudet. Siellä ei käy kukaan, ei juuri kesälläkään, ja syksyllä ranta on kiinni. Keskustan etelälaidalla kulkee hieno virta, sen rannalla ei ole kahvilaa, ei ravintolaa, ei mitään. Sentään muutamia penkkejä on upean ulkoilureitin varrelle tuotu.  

Mutta kuinka paljon on kiinni siitä, että paikkakuntalaiset eivät tule liikkeisiin, eivät käytä ravintolapalveluja.  Miten voi olla niin, että vain ison keskusliikkeen marketti vetää puoleensa? Miten voi olla niin, että Prismassa on osattu valita tuotevalikoima juuri tämän kylän asukkaiden tarpeisiin? Vai onko niin, että sieltä on valittava omansa kun muuta valinnanvaraa ei ole?

Vai johtuuko kaikki siitä, että ollaan pohjoisessa pikkukaupungissa, jossa ilmasto on kylmä ja ankea suuren osan vuotta? Että talven tullen vedetään vällyä niskaan ja pysytään kotona. Ja kesällä ollaan omalla mökillä. Ja ylipäätään ollaan omavaraisia, osataan tehdä itse eikä ylimääräistä rahaakaan palveluihin juuri huvita käyttää. Kuka päätti, että ihmisten tulee täältä siirtyä pääkaupunkiseudun ruuhkiin työvoimareserviksi ja jättää kotiseutunsa. Vaikka täällä ollaan raukoilla rajoilla, niin vielä voisi olla elämää täälläkin. EU:ssa tosin on päätetty, että susien ja karhujen aluettahan tämä on ja sellaiseksi sen tulee jälleen palata.

Jonkinlainen viehtymys muiden pariin täällä kuitenkin on. Kauppahallin kahvila on aamusta lähtein täynnä vanhoja turisevia ukkoja, jotka haastavat päivän tapahtumat keskenään. Kahvi on hyvää ja munkit tuoreita, ukoilla riittää tarinoitavaa. Vielä yksi lihakauppias siinä sinnittelee ja hatunnosto hänelle siitä! Huoltoasemalla käydään syömässä ja kahvilla, RAY:n automaatteihin hakataan rahaa ihan Suomen ennätystasolla asti. Tarvetta kokoontumiselle on, mutta ainakaan keski-ikäiselle täti-ihmiselle, joka viihtyy kahviloissa ja kuppiloissa, ei ole tarjolla juuri mitään. Kyllä täällä täytyy olla muitakin tätejä!

Palvelukseen halutaan

Kiinnostaako tämä?

Hyvinvointiyhteiskuntamme etsii sinua

Uhrautuva keski-ikäinen nainen

Tarjoamme sinulle loppuiän kestävän työsuhteen hyvinvointimme perustehtävissä vapauttaaksemme yhteiskuntamme varoja tärkeämpiin tavoitteisiin. Vastuualueellesi kuuluu kanssaihmisten hyvinvointi, heidän tarpeisiinsa vastaaminen, heidän ongelmiensa ratkaiseminen ja heidän päivittäisten arkirutiiniensa hoito.

Vastaat itsenäisesti lähipiirisi sekä naapuruston lasten, nuorten ja vanhusten ravitsemuksesta, lähihoivasta, liikunnan ja seurustelun tarpeesta. Aktivoit heitä kohtaamaan ikäkautensa haasteet tyynesti ja rauhallisesti. Olet käytettävissä 24/7 eikä mikään inhimillinen yllätä sinua.

Olet kokenut maitohampaiden poistaja, vaipanvaihtaja ja tunnet kevyt- ja kulutusmaidon  rasvaprosenttierot. Olet valmis uhraamaan oman elämäsi toisten hyvinvoinnin varmistamiseksi, olet sinnikäs ja sisukas taistelija kohdatessasi pölypunkit, rollaattorin kulkuesteet ja Alzheimerin taudin ensioireet. Pystyt koska tahansa lajittelemaan jätteet oikeaoppisesti kuhunkin keräyslaatikkoon ja olet ylpeä siitä.

Tehtävässä onnistuminen edellyttää sinulta omien tarpeidesi poissulkemista, omien unelmiesi siirtämistä odottamaan tulevaisuutta. Tarjoamme sinulle kestävän ja pitkäaikaisen työtehtävän, jossa lähipiirisi sinua kohtaan tuntema arvostus tulee olemaan palkkiosi. Poliitikkomme tulevat ylistämään sinua juhlapuheissaan. Ota yhteyttä jo tänään, tehdään huomisesta parempi päivä!

Vai haluatko tämän? 

Oletko eteenpäin pyrkivä, dynaaminen ja tehokas tyyppi? Oy Yritys Ab etsii palvelukseensa väsymätöntä markkinamiestä maailman turuille kaupittelemaan turhakkeitaan. Saatat olla etsimämme

Kulutususkollinen alamainen

Mikäli uskot vahvasti aina kasvavaan kulutukseen, elinikäiseen velkasuhteeseen, vaikutusvaltaiseen naapurustoon ja yhä paremmin valjastettuun autoon, olet ehkä valmis uhraamaan elämäsi näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Olet korkeasti koulutettu, kielitaitoinen ja ulospäin suuntautuva sosiaalinen sisupussi, joka olet valmis myymään periaatteesi tavoitteesi eteen. Tarjoamme sinulle kateeksi käyvän tulospalkkion ja selkään puukottavat kollegat. Kilpailuhenkinen asenteesi antaa sinun työntää syrjään vanhukset, lapset ja muun jonninjoutavan elämästäsi. Olet käytettävissämme 24/7 nyt ja ikuisesti.

Tarjoamme käyttöösi nykyaikaiset tietoliikenneyhteydet sekä loistotyökalut päivittääksesi tietosi missä ja milloin kenelle vain. Tulospalkkiomme takaavat sinulle uudet hilavitkuttimet käyttöösi välittömästi niiden saapuessa markkinoille. Rahasi tulevat riittämään velkataakkaasi ja hyvään hautapaikkaan. Lisäbonuksena lupaamme sinulle hukkaan heitetyn elämän, jonka aikana sinun ei tarvitse pohtia elämäsi tyhjyyttä. Lähetä hakemuksesi nyt heti. Arvioimme sinut välittömästi ja tarvittaessa voit aloittaa heti tänään.

Keittiökulho

Mummon keittiökulho on yksinkertainen muotoilultaan. Se on valkeaa kivitavaraa, valmistettu arviolta noin 50-luvulla. Lasitus on hieman kärsinyt ahkerasta käytöstä vuosien mittaan, mutta se täyttää perustarkoituksensa edelleen. Olen kiitollinen kulhosta. Se, kuten monet muutkin tavarat täällä, on valmistettu huolella ja tehty kestämään. Jos mummo olisi ostanut aikoinaan huonomman kulhon, se olisi ehkä mennyt jo tavaroiden taivaisiin ja minulla ei olisi nyt kulhoa.

Muistan, kun mummo teki lihapullataikinaa kulhossa. Ensin jauheliha; parasta paistilihaa, sitten huolellisesti pilkottu sipuli, ranskanleivän pehmeää sisustaa ja kananmuna. Maustepippuria ja suolaa, sitten sekoitus. Mummon lihapullat olivat maailman parhaita. Mummo kertoi, kuinka hän nuorena ruoanlaittotaidottomana vaimona, oli tehnyt lihapullataikinaa ensimmäisen kerran. Koska keittokirjassa ei erikseen mainittu, ei mummo älynnyt sekoittaa taikinaa kulhossa, vaan sekoitti ainekset pöydällä paperin päällä. Kulhon merkitys selvisi hänelle vasta myöhemmin.

Ajattelen sitä, että kulholla on tarkoituksensa, vaikka se ei juuri huutele itsestään. Ilman kulhoa ja sen tarjoamaan suojaa maailma olisi paljon työläämpi paikka. Sipulinpalaset tippuisivat lattialle, kananmuna leviäisi pöydän päällä, koko taikinan valmistus olisi pelkkää sotkua.