Täti kaipaa kahvilaan

Tämä kaupunki on kummallinen nykyisin. Ihmisiä on yhtä paljon kuin lapsuudessani 60-luvulla, mutta liikenne on erilaista. Silloin maalta tulivat linja-autot aamuisin kaupunkiin ja illalla pois. Koko päivän kuhisi porukkaa keskustassa, torilla, kauppahallissa ja liikkeissä torin ympärillä. Tänään liikennettä on tasan kaupunkia halkovalla pääväylällä. Siinä kulkee henkilöautoja päivän mittaan tasaisena virtana. Kukaan ei pysähdy keskustaan, tori on autio, kauppahalli likimain tyhjä. Keskustan liikkeissä ei ole ristin sielua maanantaista perjantaihin päiväsaikaan ennen kello kolmea. Mutta autoja on liikenteessä. Mistä ne tulevat ja minne ne menevät?

Toisessa päässä kaupunkialuetta on iso Prisma, siellä on parkkipaikat täynnä ja kassalla jonoa. (Tosin Prisman liikeidea on rakentaa jono kassalla vaikka ei olisi kuin yksi ihminen asiakkaana. Jono kyllä syntyy.) Toiseen päähän on rakennettu iso City-Marketti. Sielläkin on ruuhkaa. Kesko sentään oli niin reilu, että jätti keskustaan, torin laidalle yhden ruokakaupan. Pääsevät ostoksille vielä nekin, jotka asuvat keskustan tuntumassa ilman autoa.

Torin seutua yritetään elvyttää. Nyt on tulossa lisää parkkipaikkoja, jotta sinne pääsee helposti asioimaan.  Se näyttää kummalliselta meikäläisestä, sillä parkkipaikkoja on pilvin pimein joka puolella. Ei ole kertaakaan tullut tilannetta, että autolla ei pääsisi pääoven eteen, olipa sitten menossa Apteekkiin, Alkoon tai kirjakauppaan. Mutta ilmeisesti täällä ajatellaan toisella tapaa.

Kaupunki on kaunis, mutta sitä ei juuri hyödynnetä. Kauneimmilla paikoilla rannassa on upea funkistyylinen uimarannan pukukoppi ja kesäkahvila, jota sama, kiukkuinen täti on pitänyt vuosikaudet. Siellä ei käy kukaan, ei juuri kesälläkään, ja syksyllä ranta on kiinni. Keskustan etelälaidalla kulkee hieno virta, sen rannalla ei ole kahvilaa, ei ravintolaa, ei mitään. Sentään muutamia penkkejä on upean ulkoilureitin varrelle tuotu.  

Mutta kuinka paljon on kiinni siitä, että paikkakuntalaiset eivät tule liikkeisiin, eivät käytä ravintolapalveluja.  Miten voi olla niin, että vain ison keskusliikkeen marketti vetää puoleensa? Miten voi olla niin, että Prismassa on osattu valita tuotevalikoima juuri tämän kylän asukkaiden tarpeisiin? Vai onko niin, että sieltä on valittava omansa kun muuta valinnanvaraa ei ole?

Vai johtuuko kaikki siitä, että ollaan pohjoisessa pikkukaupungissa, jossa ilmasto on kylmä ja ankea suuren osan vuotta? Että talven tullen vedetään vällyä niskaan ja pysytään kotona. Ja kesällä ollaan omalla mökillä. Ja ylipäätään ollaan omavaraisia, osataan tehdä itse eikä ylimääräistä rahaakaan palveluihin juuri huvita käyttää. Kuka päätti, että ihmisten tulee täältä siirtyä pääkaupunkiseudun ruuhkiin työvoimareserviksi ja jättää kotiseutunsa. Vaikka täällä ollaan raukoilla rajoilla, niin vielä voisi olla elämää täälläkin. EU:ssa tosin on päätetty, että susien ja karhujen aluettahan tämä on ja sellaiseksi sen tulee jälleen palata.

Jonkinlainen viehtymys muiden pariin täällä kuitenkin on. Kauppahallin kahvila on aamusta lähtein täynnä vanhoja turisevia ukkoja, jotka haastavat päivän tapahtumat keskenään. Kahvi on hyvää ja munkit tuoreita, ukoilla riittää tarinoitavaa. Vielä yksi lihakauppias siinä sinnittelee ja hatunnosto hänelle siitä! Huoltoasemalla käydään syömässä ja kahvilla, RAY:n automaatteihin hakataan rahaa ihan Suomen ennätystasolla asti. Tarvetta kokoontumiselle on, mutta ainakaan keski-ikäiselle täti-ihmiselle, joka viihtyy kahviloissa ja kuppiloissa, ei ole tarjolla juuri mitään. Kyllä täällä täytyy olla muitakin tätejä!