Löytyi laatikollinen matonkuteita ullakolta. Joku oli ne huolellisesti leikannut ja laittanut valmiiksi. Mummon lempivärejä, turkoosia, sinistä, vaaleansinistä, lilaa, purppuraa. 70-luvun värejä. Ne olivat niin kauniita, ettei niitä voinut heittää tuosta noin menemään, joten ei muuta kuin selvittämään missä mattoja voisi kutoa. Kävi ilmi että kaupungissa on Taito-shop ja neuvonta-asema. Ja että siellä voi kutoa mattoja viidellä eurolla päivä. Loimista ja rakentamisesta vähän veloitetaan, mutta siinä kaikki. Sekaan vaan. Kolme päivää matonkuteiden löytymisen jälkeen minulla oli jo puolimetriä mattoa kudottuna. Tämä ei olisi voinut tapahtua Helsingissä. Minne siellä pääsee jonottamatta, suunnilleen saman tien? Ja voiko siellä ylipäätään kutoa mattoja jossain?
Matoista tuli hienoja, ensimmäinen, mummon lempiväreillä kudottu kaunotar koristaa nyt mummolan keittiön lattiaa. Toinen, valkoisen ja vaaleansinisen yhdistelmä odottaa joulua ja lahjan saajaa. Kolmas matto on suunnitteilla, siitä tulee auringon keltainen. Tilauksiakin on alkanut tulla, monta metriä käytävämattoa mustaan ja valkoiseen pikkusiskolle, valkoista ja sinistä puolentoistametrin pätkä tutulle naapurille täällä. Kuteita näyttää riittävän ainakin kymmeneen mattoon, mutta eipä löydy mummon varastosta mustaa taikka valkoista.
- Otetaan mustaa ja vaakoista, saajaan harmaata, sanoi nuorin kummilapseni pari vuotiaana opetellessaan värimaailmaa. Mummon värimaailmaan eivät nuo värit tosiaan kuuluneet, ukilla oli tietysti valkoisia paitoja puvun kanssa ja mummolla mustat vaatteet hautajaisiin, mutta muuten vaatteissa oli väriä. Kuten on täällä mummolassakin, turkoosin siniset seinät keittiössä, vaalean keltaista eteisessä, punaista ja vihreää mattoa, värikkäitä kalusteita. En löydä täältä muuta valkoista kuin katot, ovet ja ovilistat. Mustaa väriä on käytetty kynnyksissä. Siinä kaikki. Näyttää ihanalta, näyttää ihan muulta kuin kotona.
Harmaa syntyy mustan ja valkoisen sekoituksesta ja sävyjä siihen voi löytää laajalti. Musta on niin mustaa, valkeaa niin valkoista. Lumivalkoista on rakkaus, väittää tuttu iskelmä. Musta on synkkyyden ja pimeyden väri. Tyylikäs, sanoisi joku. Hoikentava, sanoisi toinen. Ahdistava, kertoisi kolmas. Miten vaan, mutta laittamalla ne vierekkäin saadaan upea kontrasti, sekoittamalla saadaan se harmaa. Elämä on enimmäkseen harmaata, jotain siitä lumen ja mullan välimaastosta. Ei mummolassa, täällä värit ovat kirkkaita, syviä sinisen ja aurinkoisia keltaisen sävyjä.
tykkään
VastaaPoista