Mummon keittiökulho on yksinkertainen muotoilultaan. Se on valkeaa kivitavaraa, valmistettu arviolta noin 50-luvulla. Lasitus on hieman kärsinyt ahkerasta käytöstä vuosien mittaan, mutta se täyttää perustarkoituksensa edelleen. Olen kiitollinen kulhosta. Se, kuten monet muutkin tavarat täällä, on valmistettu huolella ja tehty kestämään. Jos mummo olisi ostanut aikoinaan huonomman kulhon, se olisi ehkä mennyt jo tavaroiden taivaisiin ja minulla ei olisi nyt kulhoa.
Muistan, kun mummo teki lihapullataikinaa kulhossa. Ensin jauheliha; parasta paistilihaa, sitten huolellisesti pilkottu sipuli, ranskanleivän pehmeää sisustaa ja kananmuna. Maustepippuria ja suolaa, sitten sekoitus. Mummon lihapullat olivat maailman parhaita. Mummo kertoi, kuinka hän nuorena ruoanlaittotaidottomana vaimona, oli tehnyt lihapullataikinaa ensimmäisen kerran. Koska keittokirjassa ei erikseen mainittu, ei mummo älynnyt sekoittaa taikinaa kulhossa, vaan sekoitti ainekset pöydällä paperin päällä. Kulhon merkitys selvisi hänelle vasta myöhemmin.
Ajattelen sitä, että kulholla on tarkoituksensa, vaikka se ei juuri huutele itsestään. Ilman kulhoa ja sen tarjoamaan suojaa maailma olisi paljon työläämpi paikka. Sipulinpalaset tippuisivat lattialle, kananmuna leviäisi pöydän päällä, koko taikinan valmistus olisi pelkkää sotkua.
:-D
VastaaPoista