Kodin pienet korjaustyöt ja muuta mietiskelyä

Mietiskelen tapetteja ja sisustusta. Tapetit ovat alkuperäiset, ainakin makuuhuoneessa. Siis 65 vuotta vanhat. Olohuoneseen on ilmeisesti kerran vaihdettu tapetit, veikkaan että 70-luvulla. Yleisesti hyväksyttävää olisi vaihtaa tapetit samantien, 2000-luvulla kuuluu olla suorat seinä ja ehjät tapetit. Eikä alkuperäinen 40-luvun linolilattia ole sen muodikkaampi. Ei kuitenkaan keksi oikeastaan mitään syytä, miksi ne pitäisi vaihtaa. Linoli toimii loistavasti edelleen. Se täyttää sen tarpeen, mitä lattiapäällysteelle voi asettaa. Se on helppo pitää puhtaana ja sitä paitsi lika ei näy. Paitsi valkoisten sukkien pohjissa.
Olohuoneessa lattia peittyy valtavan maton alle. Muualla ei ole mattoja, koska niiden pitäminen puhtaana on turhan vaivalloista. Mitä enemmän tavaraa kotona on, sen vaikeampaa on kaiken toimiminen ja puhtaanapito. Ei tavaraa, ei ongelmaa, ei murheita. Aikaa jää lukemiseen ja kirjoittamiseen, ystävien tapaamiseen.

Wc:n vesisäiliö  vuotaa. Otan taskulampun ja tarkastelen veden tuloa. Joku tiiviste on vissiin tullut tiensä päähän. Pönttö näyttää alkuperäiseltä 50-luvun pöntöltä. Ehkä siihen ei saa enää tiivistettä. Jos ei saa tiivistettä, täytyy uusia koko pönttö. Hulluinta on se, ettei se kenenkään mielestä ole hullua nykyisin. On totuttu siihen, ettei mitään voi tai kannata korjata, vaan aina pitää ostaa uusi. No, täytyy selvittää, voiko tähän pönttöön saada uusia tiivisteitä. Asiat ovat niin helppoja ja konkreettisia täällä. Ei tarvitse käyttää aikaa siihen, että miettii, miten muut saadaan tekemään asioita. Riittää kun tekee itse. Tai antaa isän päättää. Se on kaikkein helpointa. Olisi pitänyt töissäkin osata antaa vaan pomojen päättää. Vaan kun aina piti olla sanomassa joku oma näkökanta asiaan. Varsinkin, jos asia näytti olevan menossa pieleen. Olisin vaan antanut olla ja tehnyt kuten käsketään. Elämä olisi ollut helppoa. Ehkä.

Kerään keittiön kylmäkomerosta tavararoita tiskipöydälle. Aion vaihtaa hyllypaperit hyllyille. Onneksi mummolla on tallessa hyllypapereita isot pinot. Taaskaan ei tarvitse rynnätä kauppaan, vaan voi tyynin mielin käyttää vanhat pois ja alkuperäinen ilmekin säilyy. Mustavalkoista seeprapaperia 60-luvulta ei kuitenkaan riitä ylimmälle hyllylle. Laitan sinne kaikki ne astiat, joita en usko tarvitsevani tulevan vuoden aikana. Tai ainakin 12 hengen kahviastiaston. Loput säilytettävät, mutta ei käyttöön tulevat astiat siirrän yläkaappiin. Nyt minulla on puhtaita lautasia, laseja, kahvikuppeja, kulhoja ja talouspaperia sievässä järjestyksessä hyllyillä. Mummon mausteista ei oikein ole enää maustamaan, mutta purkit ovat hienoja, joten jätän ne paikoilleen. Mausteita pitää siis ostaa lisää. Vai voisiko vuoden pärjätä pelkällä musta- ja maustepippurilla?

Läppärin käyttäminen on haasteellista. Siis mummolassa ei ole mitään työpöytää tietenkään, koska mummon ja ukin työpöydät olivat työpaikoilla ja isän koulupöytä on mökillä. Onneksi löytyy pieni taitettava apupöytä, jonka isä väittää aina olleen ikkunan alla. Minun mielestä siinä oli kokoontaitettava keittiöjakkara, jonka päällä istumisesta meillä oli ainainen kilakka sisarusten kesken. Mutta annan periksi, taittopöytä on ilmeisesti ollut paikoillaan ennen syntymääni. Ja nyt se on siinä taas. Sen päällä läppäri on juuri oikealla korkeudella kirjoittamista varten.