Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 5. lokakuuta 2010

Hyvää pullaa

Pesin lakanoita. Vein ne ulos kuivamaan, koska näytti tulevan hieno ilma. No, sitten lakkasi tuulemasta. Jätin ne yöksi ulos ja toivoin että aamulla aurinko paistaa ja tuuli kuivaa ne. Mikään ei voita ulkoilmassa kuivaneen pyykin lumoavaa tuoksua. Etenkin, kun pesujauhe on mummon varastosta. Se ei tuoksu enää miltään, mutta pesee näemmä ihan hyvin. Tavaroita ei kannata hukata, ne pitää vaan osata käyttää.

Tyynyliinojen silitys ei suju kovin hyvin, sillä silityslautaa ei ole vielä löytynyt. Mummo silitti keittiössä, laudan toinen pää keittiön pöydän päällä. Rautakin näyttää hiemen toisenlaisesta kuin nykyisin. Ei ole höyryä eikä turhia säätimiä. Muistelen että äidillä oli samanlainen rauta kotona 60-luvulla. En ryntää vielä kauppaan, mutta saatan mennä. Voihan olla, että jos rauta ei muodosta höyryä, sitä alkaa muodostua silittäjän päästä. En halua höyrypääksi.

Kävin torilla ostamassa savukalaa. On aika yksinkertaista asua yksin ja ostaa ruoka valmiina. Ei tuhraannu aikaa astioiden pesuun eikä ruoanlaittoon. On tosi harmillista, että tässä kylässä ei näytä olevan kunnollisia kuppiloita, joissa voisi käydä lounaalla ja kahvilla hyvillä mielin. Olen miettinyt, ovatko tämän paikkakunnan kuppilat huonoja, koska niissä ei käy ihmisiä, vai eikö niissä käy ihmisiä sen takia, että ne ovat niin huonoja. Jos menen kahville jonnekin, alan välittömästi organisoida tilaa ja toimintaa uudelleen. Sisustukset erityisesti ovat melko kammottavia. Tänään löysin paikan, josta saa hyvää pullaa. Ja puheliaan, tiedonhaluisen pöytänaapurin. Kolme kertaa se yritti selvittää, kuka olen ja mitä teen täällä, mutta en jaksanut ryhtyä selvittämään. Siitä huolimatta aion sinne toisenkin kerran, sillä pulla oli umpituoretta, itsetehtyä ja selkeästi voilla leivottua.

Lisään ostettavien tavaroiden listalle pesuvadin. Joka tapauksessa joutuu jonkun verran astioita kyllä pesemään. Ja ne pestään siis käsin, koska konetta ei ole. Koska huuhtelualtaaseen ei voi laittaa tulppaa, on siihen laitettava pesuvati. Mummon vanha vati on kadonnut ties minne. Joten ostoslistalla on nyt yksi uusi tavara. Ja lisäksi on muistettava ostaa suklaata.

1 kommentti:

  1. Vuosina 1985-1988 Mummo säilytti suklaata (yleensä Marabow) keittiön astiakomeron toiseksiylimmällä hyllyllä. Ei hän sitä itse syönyt, joka päivä oli kuitenkin uusi levy odottamssa!
    Liisa

    VastaaPoista