Täällä on kylmää kuin tammikuisessa Helsingissä, vaikka on vasta lokakuun alkupuoli. Eilen satoi räntää, huomenna on luvassa lunta. Yöllä kuuntelin ääniä talossa. Ei kuulosta samalta kuin kerrostalon äänet. Kuulostaa ihan muulta.
Olen yrittänyt sopeutua ympäristöön. Parhaiten se onnistuu, kun tutustuu siihen. Tässä tarkoituksessa kävin kirjastossa, enkä ole vielä toipunut. Siis Lauttasaaressa totuin siihen, että kirjasto on pieni, ahdas tila, jossa on satunnaisesti jotain kirjoja saatavilla. Jos haluaa jotain uutta tai tiettyä, se on tilattava kuukausia aikaisemmin. Mutta täällä, metritolkulla kirjoja hyllyssä, sen kun poimit parhaat päältä. Erikseen on vielä kerätty vaunuun valmiiksi uutuuskirjoja, joista oitis bongasin Pascal Mercierin Yöjunan Lissaboniin, olin sitä metsästellyt kirjakaupoista laiskanlaisesti keväällä. Sitten heti silmään osui pari vanhaa Maria Langia, joita olin yrittänyt löytää antikvariaateista ja kirpputorilta. Ei kun ala lukemaan. Kirjastokortin kanssa ei ollut mitään ongelmaa, vaikka tunnustin asuvani oikeasti Helsingissä. Joo, ei haittaa. Tervetuloa!
Muutenkin eläminen on niin järkyttävän helppoa, kun ei ole ruuhkia eikä jonoja missään. Minne tahansa menetkin, voit luottaa siihen, että parkkipaikka löytyy oven edestä tai vähintään kadun toiselta puolelta. Kaikki on siistiä ja hyvinhoidettua, mitä nyt vähän syksyn lehtiä lentelee ympäriinsä. Siirtymiseen paikasta toiseen menee aikaa about 2 minuuttia. Ja siinä on vähän jouston varaakin. Autoakaan ei välttämättä tarvita, joka puolella on helppo liikkua jalan tai polkupyörällä. Ja järven rantaa pitkin kävellessä voi hyvin kuvitella olevansa vaikka kotona Lauttasaaren rantareitillä. Mistään ei erotu, että veden suolapitoisuus on eri.
Illalla minulla oli vieras Hesasta käymässä. Koska ruoanlaitto on vielä hieman vaivalloista, menimme paikkakunnan pizzapaikkaan syömään. Sivumennen sanottuna, se on myös ainoa paikka, mikä on auki sunnuntai-iltaisin. Muita asiakkaita ei ollut kuin muutama, mutta tarjoilu oli hidasta ja huolimatonta. Valkosipuli pelasti jälleen kokin tekeleet. Näyttää siltä, että tämän kylän asukkaat syövät ruokansa kotonaan tai ovat ilman. Oikeasti en enää ihmettele sitä. Ehkä se on merkki siitä, että alan kotiutua?
Katselin illalla televisiota. Näyttää olevan totta, kun sanotaan että telkkarin katselu voi olla rentouttavaa. Televisioni ei tosin ollut päällä, koska sieltä ei näytä tulevan mitään järkevää ohjelmaa. Mutta se lienee sivuseikka.
pitäisi olla se tykkää -nappula :)
VastaaPoista