Köyhäilyä?

Trenditietoisten  mukaan vaatimaton elämäni mummolassa, pikkukaupungissa, on silkkaa köyhäilyä, snobistista huvittelua. Enpä tiedä, minä väitän että elämä pääkaupunkiseudulla on köyhempää. Pikkukaupungissa varallisuutta ei ehkä kerry taulukoihin ja tilastoihin, koska asunnot ja kesämökit ovat edullisempia kuin pääkaupunkiseudulla. Minun kokemukseni mukaan täällä eletään kuitenkin ylellistä elämää. On varaa isompaan asuntoon ja väljyyttä ja tilaa kuljeksia. Talo täältä raukoilta rajoilta maksaa vähemmän kuin yksiö Lauttasaaressa, joten periaatteessa kyse on valinnasta.

Kaikkeen on tilaa tarpeeksi, ruuhkaa tulee ehkä vain Alkon jonossa juhlapyhien alla. Jos asuu keskellä kaupunkia, ei tarvitse autoa sen enempää kuin Helsingin keskustassakaan. Kaikki tarpeellinen on lähellä ja kauemmas pääsee junalla, joskus jopa linja-autolla. Kun ei ole ruuhkia, ei aikaa kulu turhaan paikasta toiseen kulkemiseen. Tyypillinen työmatka on ehkä noin kolme minuuttia.

Luonnonkauniit maisemat ovat jokaisen ulottuvilla. Voit kävellä illalla valaistulla lenkkipolulla ilman että tarvitsee väistellä polkupyöriä, koiranulkoiluttajia, lenkkeilijöitä ja muita kulkijoita kaiken aikaa. Voi olla, että vastaasi tulee vain yksi ihminen. Hänkin ehkä tervehtii. Pyörätiellä ei ole ruuhkaa. Elämä on järjestetty helpoksi.

Kulttuuritarjontaakin on. Paikkakunnan leffateatteri esittää ihan samat elävät kuvat kuin isommissakin keskuksissa. Kaksi harrastajateatteria paikkakunnalla ja naapurikaupunkien teatterit huolehtivat siitä, että katsottavaa riittää. Konsertteja on jatkuvasti. Isoille kiertueille saa lippuja ihan eri lailla kuin Helsingin tapahtumiin. Pääkaupunkiin pääsee kuudessa tunnissa junalla oopperaan tai teatteriin. En minä käynyt oopperassa aiemminkaan kuin pari kertaa vuodessa.

Koska varoja on vähän, ei niitä ole tuhlattavaksi asti. Katsotaan mitä kaupasta ostetaan, kulutetaan vähemmän. Isolla kirkolla etelässä on kaikilla niin kiire, ettei juuri ehdi miettiä ostoksiaan. Ostetaan sitä, mitä nyt tarvitaan. Jos kiireessä tuli ostettua liikaa tai väärä tavara, se heitetään pois.

Tämä on varmaan nyt sitä poliittisesti epäkorrektia Nurmijärvi-elämää, mitä mediassa pilkataan. Entä sitten, vaatimattomampaa, yksinkertaisempaa, inhimillisempää. Varmasti tässäkin on ne nurjat puolensakin, niinkuin kaikessa. Niitä odotellessa nautin nyt tästä.