Pupu käy melskaamassa pihassa kun olen poissa. Kun olen paikalla, se ei nenäänsä näytä. Vain kerran olemme syöksyneet kulman takaa yhtä aikaa, joten tiedän, että pupu on aika iso pupu. Ymmärrän ihan hyvin, että se ei tule silloin kun tietää minun olevan paikalla. Mutta sitä en tajua, mistä se aina tietää tulla pihaan poissa ollessani. Ei sitä kertaa, etteivätkö pupun jäljet loistaisi lumihangessa kun vääntäydyn matkalaukkuni kanssa pihaportista sisään. Voisiko se käydä päivittäin portilla katselemassa onko täällä joku vai ei?
En tiedä, miksi pupu on tykästynyt pihaan. Se näyttää loikkivan siinä melko päämäärättömästi. Usein se näyttää kyllä istuskelevan takkahuoneen ikkunan edessä. Epäilen, että siinä kohtaa on lämpimämpää kuin muualla. Tai sitten siitä on hyvä näköala ja selusta suojattu.
Pupun lisäksi pihassa käy lintuja. Ne aterioivat lintulaudalla tai karjuvat puissa. En tiedä mitä lintuja ne ovat. Puussa karjuvat pitävät mahdotonta metakkaa, niitä on monta ja ne ovat mustia. Ne eivät mahdu lintulaudalle, siellä käy vain pieniä lintusia. En ole huomannut, että pienet sanoisivat yhtään mitään.
Pupu ja linnut tuovat pihaan oman elämänsä. Ne jättävät jälkensä hangelle ja kuljeksivat sitten eteenpäin. Mistä pupu tulee? Mihin se on menossa? Mistä se tietää, että täällä on hyvä paikka. Mistä minäkään tiedän? En tiedä, mistä olen tullut ja mihin olen menossa. Tiedän kuitenkin, että mummolassa on hyvä paikka levähtää tässä tulemisen ja menemisen välissä, jota elämäksikin kutsutaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti