Arvostamme ihmistä, joka tahtoo. Tahtominen ja sen kautta kaikki tekeminen tahtomisensa saavuttamiseksi on hienoa puuhaa. Täytyy tietää mitä tahtoo. Täytyy tehdä se, mitä tarvitaan, jotta saa sen mitä tahtoo. Tahtominen on aktiivista, dynaamista, ketterää.
Tyytyminen on taas vähäistä. Ei ole syytä tyytyä siihen, mitä on. On tahdottava ja tavoiteltava enemmän. Tahtominen on toimintaa. Tyytyminen on passiivista oleskelua. Kumpaa näistä markkinamies rakastaa?
Tietenkin tahtojaa. Tahtoja tahtoo isomman asunnon ja paremmalta paikalta, auringonpaistetta olohuoneen kiillotetulle lattialle. Tahtoja tahtoo paremman auton, aurinkolomalle trendikkääseen paikkaan ja paremman työpaikan, aseman ja palkan. Tahtoja tietää, mitä tahtoo ja siksi hän sen saa. Hän on valmis tekemään työtä tavoitteidensa eteen. Ei pyöri maailma ilman tahtojaa.
Tyytyjä tyytyy olemassa olevaan. On kiitollinen siitä, mitä saa. Tyytyy asuntoon, jossa asuu ja toivoo voivansa jäädä sinne. Matkustaa mummolaan eikä Mauritiukselle. Tyytyy siihen, mitä on. Ei kurkottele kauas, ei tavoittele parempaa. Miksi tavoittelisi? Hän on tyytyväinen näin.
Tahtoja pitää pyörät pyörimässä, tyytyjä istuu paikallaan. Ilman tyytymättömyyttä ei meillä olisi kehitystä. Istuisimme luolissa ja tyytyisimme siihen. Mitä järkeä edes yrittää enempää, jos kaikki sujuu näin ihan hyvin.
Mutta mitä jos tahtoja alkaakin tahtoa muita asioita. Tahtoo kävellä tai pyöräillä. Ei halua enää autoja. Tahtoo elää elämäänsä rauhassa, ei tahdo enää uutta työpaikkaa tai suurempaa palkkaa. Tahtookin puhdasta luontoa ja tilaa hengittää. Tahtookin lähellä tuotettua luomuruokaa eikä markettien massaeväitä. Ei tyydykään siihen, mitä on tottunut tahtomaan, vaan tahtoo enemmän?
Tyytyjä on tyytyväinen, kun tarjolla on leipää ja sirkushuveja. Sirkushuvit ovat juuri alkamassa, vaalitaistelut televisiotantereelta suorana lähetyksenä. Leipä on oluen muodossa helposti nautittavissa, riksuraksumättöpussi vieressä kätevästi käden ulottuvilla. Ja markkinamies rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti