Kesä meni kolisten ihan muualla kuin mummolan suojissa. Hätäpäin on juostu paikalle muutaman kerran päiväseltään, pikimiten leikattu nurmikko ja parhaimmillaan käyty kaupungin rannalla juomassa munkkikahvit. Kunnes elokuun alussa ei uimarannan kahvila enää ollut auki. Sen sijaan kahvion ilmoitustaululle oli ilmestynyt upouusi latukartta. Talvi tekee tuloaan.
Mutta tuleva talvi ei ole mitenkään vaikuttanut mummolan nurmikkoon, joka puskee heinää kuin heikkopäinen. Kyllä sitä on käyty leikkaamassa, mutta siitäkös mokoma vaan innostuu! Ehkä minun ei olisi pitänyt yrittää paikkauskorjata nurmea keväällä. Eikä ainakaan laittaa mitään lannoitetta. Enkä myönnä kyllä liioitelleeni, vaan laitoin ohjeen mukaisesti ja vain aukkopaikkoihin. Jokin villitys tälle nurmikolle on kuitenkin nyt tullut. Leikkasin sitä äsken tuntitolkulla, luonnollisesti kahteen kertaan. Ei se muuten tokene. Välillä mietin, pitäisikö siitä tehdä vähän heinää suoraan seipäälle kuten ennen vanhaan.
Mutta syksy on kuitenkin nyt tullut ja marjatkin kerätty mehuksi jo aikaa sitten. Mummolan vuosi on tullut täyteen, vaikka oikeastaan niin ei voi laskea, koska kesä meni mökkipuuhissa. Ja juhliessa. Kun ihmiselle pukkaa lapsen lakkiaiset, omat viiskymppiset, hopeahääpäivä ja vanhempien seiskavitoset ihan siihen samaan syssyyn kun sata parasta kaveria täyttää viiskymppiä, niin juhlaa on. Unohdin mainita häät. Niitä on kahdet, toiset vasta tulossa. Mikäs, mukavahan se on juhlia. Ja melko työlästä. Erityisesti ne lakkiaiset. Varsinkinkin kun piti olla Hesassa keskellä kauneinta kevättä. Mutta nyt on juhlat juhlittu ja päästy takaisin mummolaan. Joten oikeastaan voisi ajatella, että mummolan vuosi jatkuu vielä vuodenvaihteeseen.
Hassua kyllä, ensimmäinen mummolablogi on kuitenkin päivätty melko tarkalleen vuosi sitten. Se vuosi meni nopeasti. Enkä mitään saanut aikaan. Ei syntynyt kirjaa eikä edes kunnollista raakiletta. Melko hyvä yritys kuitenkin. Eikä löytynyt työpaikkaa pikkukaupungista. Naapurikaupungista nyt kuitenkin. Mummolan tavarat riittivät hyvin. Itse asiassa tavaraa on liikaakin. Ja museossa asuminen sujuu melko hyvin, kiitos kysymästä. Mutta perhettä on ikävä. Kun menen perheen luo, ikävöin mummolaan.
Paikkakunnalle integroituminen on sujunut hyvin. Siinä auttoi se mattojen kutominen. Niiden ansiosta löysin maa- ja kotitalousnaiset. Tykkään niistä. Opin leipomaan ruisleipää. Ja fileoimaan haukea niin, että saan ne tylsät yyn muotoiset ruodot pois. Fileoitu peukalokin parani nopsakasti. Olen nauttinut pikkukaupungin ystävistäni. Mutta ikävöinyt pääkaupungin ystäviä.
Syksy saa näyttää, mihin suuntaan elämä menee. Toisaalta synttärilahjaksi tuli potkukelkka. Kyllä, punainen niin kuin pitikin. Sillä ei voi ajella Hesassa. Joten ainakin ensin on odoteltava ne potkukelkkakelit. Päätös voi syntyä vasta sen jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti